Bria RH

Nimi: Bria

Lempinimi: Bri, Bria vitsillä Juusto joka tulee Brie-juustosta tai Lumppari

Ikä: 1 vuosi

Säkä: 28 cm

Sukupuoli: narttu

Laji/rotu: koira/phaléne

Lauma: Afuel

Lahko: ei kuulu

Ulkonäkö: Kuten lähes kaikilla hyvillä rotunsa edustajilla, Brin korvat ovat lupat, kuin perhosen siivet. Se on siro, olemukseltaan valpas ja leikkisä. Kun Bri juoksee, sen askeleet ovat koostakin johtuen lyhyitä ja vapaita, syntyperistä opitun elegantteja. Nartun karva on pitkää, etenkin korvissa, hännässä ja raajojen takaosissa. Sen turkki on hallitsevalta väriltään valkoinen ja laikut vasemmassa lavassa ja selässä punertavia. Sen pään karvoitus on muuten punertavaa, keskellä kulkee valkoinen “piirto” kuonoon. Sen silmät ovat syvän ruskeat ja ilmeikkäät, kuten kunnon rodunedustajalla ainakin. Sillä on pienet käpälät koissa on hyvinhoidetut, terävät kynnet, jotka ovat väriltään mustat. Brin häntäkin on suoraan rotumääritelmästä, ylhäällä olevan, pitkäkarvainen ja Brin valpastuessa se kaartuu selän ylle. Sen selkä on ryhdikäs, ei kumpaankaan suuntaan kaareva.

Luonne: Jos minun olisi pakko tiivistää tämän koiran olemus kahteen sanaan, ne sanat olisivat varmaan ystävällinen jaa ilopilleri. Mutta laajemmin Brian luonne on alkuunsa erittäin kirjava. Se on lauhkea kuin lammas, eikä ota haukkuja tosissaan. Ei se ole rohkea, vaan pikemminkin pakenee pois taistelusta kuin jää tappelemaan jo pienen kokonsakin takia. Sen mielestä koko maailma on yksi iso leikkikenttä, jossa saa vapaasti temmeltää. Se joutuu kuitenkin usein sukimaan pitkää karvapeitettään, mutta leikin riemun takia se harvoin keskeyttää ilopillerivaihteensa vain turkin takia. Vaikka se ei ole pentu, se on silti villi ja vapaa, eikä suinkaan mikään jäykkis. Sen iloinen luonne puree moniin, eikä ole yhtään huono asia, Bri kun on hyvin seuranhaluinen. Jotkut tosin vihastuvat ilopilleriimme, eikä narttu toisaalta edes huomaa näitä vihaisia katseita. Suurena idolinaan Bria pitää laumansa, Afuelin alfaa, Fealicya. Toisinaan Bri saattaa jankuttaa yli puoli tuntia siitä kuinka haluaisi tavata Fealicyn, ja kuinka heistä tulisi varmasti parhaat ystävät. Väkivalta, se on mitä inhottavin asia maailmassa. Vain jos Pikku lumipallomme läheinen olisi vaarassa, tämä saattaisi hieman raapaista vastustajaa. Bria rakastaa lunta, ja kaikkea mitä sen keskellä voi tehdä. Vain uiminen pitkiä matkoja, tarkoitan pidempiä kuin puron ylitys, on sen pienelle keholle ja suurelle sydämelle liikaa. Kuten arvata saatat, ei pikku karvakerä osaa metsästää kuin pieniä myyriä ja hiiriä, rottiin se ei koskisi kuin nälkäkuoleman partaalla. Jos taistelu koittaa, käy Bri vain sitkeästi pikku purentavekottimillaan ja nastoillaan kiinni kohteeseen. Kuitenkaan koira ei saisi aikaiseksi edes arpea, sillä sen on liki taidoton taistelija. Jos se kulkee syvässä lumessa, se joutuu hyppimään kuopasta toiseen, jolloin sen vauhti hidastuu huomattavasti. Joskus pikku pallero kuitenkin sattuu tapaamaan jonkun vähän isomman kaverin joka suostuu antamaan kuopasta toiseen hyppivälle Brialle kyydin tai antaa tämän loikkia tassunjäljissään. Vaikka pikkuinen onkin syntynyt mantereella, se on saanut aikaiseksi vähän tietoja, enimmäkseen Afuelista.

Menneisyys: Mistähän kaikkien kunnon rotukoirien tarina alkaa? No Kennelistäpä tietenkin. Kun Bria syntyi se oli hiukan muita sisaruksiaan pidempikarvainen, mutta sai sen takia vain enemmän palvontaa osakseen. Sen äiti oli rodultaan papillon, mutta kuten kaikki tietävät, voivat papillonit saada phaléne-pentuja ja toisinpäin – eli Bria oli sisaruksineen puhtaita rodunedustajia. Pennut saivat vallattavakseen kokonaisen kaksikerroksisen talon – olihan kasvattaja tunnettu ja rikas mies. Vaikka pennut kuinka sotkivat ja suttasivat, siivoja siivosi jäljet hyvällä palkalla. Ainoa siisteyskriteeri oli että piti käydä puutarhassa asioillaan. Vaikka Bria oli kaikkia muita hieman villimpi, oli se silti emon henkilökohtainen suosikki. Vaikka narttupentua ruokittiin milloin se tahtoi, ja sitä leikitettiin joka päivä, se tylsistyi hieman, vaan ei se menoa hiljentänyt. Usein kuuli kynsien rapinan graniittilattialla ja iloisia haukahduksia, joita seurasi kasvattajan toteamus: “Sieltä se Bria taas tulee.” Ei ollut vähempää kuin ylellistä Brian elämä, ja se kasvoikin hyvinkasvatetuksi ja lellityksi näyttelykoiraksi. Se reissasi jopa lentokoneella, useita kertoja näyttelyihin ympäri maailmaa, joissa siitä tarjottiin jopa monia kymmeniä tuhansia euroja. Se matkusti kullatussa häkissä, yksityiskoneella. Kerran yksityiskone oli huollossa, ja Brian kasvattajineen matkasi mitä kammottavimmalla vekottimella, helikopterilla. Keskellä matkaa helikopterin korkeus alkoi laskea siten, että se oli vain kymmenen metrin päässä vedestä. Painoa oli vain muutamia kiloja liikaa. Pian Brian häkki oli viskattu mereen, mutta koira oli yhä kopterissa. Kaikki heitettiin pois, mutta lopultakin paino oli tarpeeksi vähän. Helikopterin noustessa ylös Bria kuitenkin ilman häkkiään tipahti äkkiä nousevan kopterin kyydistä suoraan suolaiseen valtamereen. Se ui henkihieverissä, ui, ui ja ui. Pian sen voimat ehtyivät ja se alkoi upota alaspäin. Se tiesi kuoleman kylmän kouran hivelevän jo poskeaan. Se kuitenkin heräsi, tuntemattomassa paikassa, puoliksi hautautuneena hiekkaan. Kaivaessaan itsensä ylös se haistoi ilmassa sen kaivatun asian: vapauden. Narttu liittyi Afueliin, lumihankien laumaan, kuten se itse sanoo. Nykyään Brian suonissa virtaa vapaus ja villiys, jota se ei aio kadottaa enää koskaan.

Puhe: Bria puhuu puhekielellä ja iloisella, korkeahkolla äänellä.

Muuta:

Ensin tuumin ottavani Brian roduksi maltankoiran, mutta mieleni muuttui kun löysin papillon-rodun, jonka näköinen koira eräällä tuntemallani naisella on. Sittemmin totesin rodun vähän tylsäksi, en tiedä edes miksi, ja löysin linkin phaléne-rodusta kertovalle sivulle. Ulkonäkö on kirjoitettu suureksi osaksi rotumääritelmän mukaan, sillä pitihän pikku Brian olla täysiverinen rotukoira.

Ihailen Tuccin Fealicy-hahmoa niin paljon että tein tälle kunniaa ottamalla Fetan Brian idoliksi.

Pelaaja: Lipi

Pelaajan sähköposti: alanko.paula@gmail.com

Pelipaikka: Andriaana